Tervehdys kuin tuulahdus!

Tuore Peikonlehti on ilmestynyt!

Peikonlehti 2/21 on juuri kilahtanut jäsenten sähköpostiin.
Taas on 30 sivua luettavaa riippumatossa rentoutuen.
 
Samalla tuli myös
Kasvitar –verkkokaupan
uusi jäsenalennuskoodi.
 
 
Peikonlehden sisältönä :
-Puheenjohtajan pulinat
-Runo Onnenbambusta
-Hallitus esittäytyy
-Kasviviisikko: Ruusu on Ruusu vaikka ei olisikaan.
-Yhteistyökumppanit Kukkakauppa Haakana ja LivingGarden Oy
-Visa Lipponen esittelee Dichorisandra thyrsiflora ’Variegata’ kuninkaanhovijuoru.
-Tilaisinko huonekasveja ulkomailta?
-Kimppatilausten tekeminen
-Kasvin juurien tuholainen, juurivillakirva
-Koristeananas
-Puutarhuri Juha Toikan vinkit
huonekasvien ulkoiluun
-Kirjaesittely:
Huonekasvien henkiinjäämisopas hortonomisesti heikkotaitoisille
-Kasviharrastaja Mira Metsälä
-Julkkis: Jouni Hynynen
-Toivepalsta: Peikkolassa tapahtuu #1
-Junnula – juniorijäsenten palsta
-Diy: bokashiämpäri
-Maaliskuun kasvisuku: Raunioiset
-Huhtikuun huonekasvisuku: Passiot
-Toukokuun huonekasvisuku: Parsat
 

Kesäkuun huonekasvisuku värinokkonen

 Värinokkonen eli isokirjopeippi (Plectranthus scutellarioides syn. Solenostemon scutellarioides, Coleus blumei, Coleus ”hybridus”, Coleus pumilus) on kotoisin Kaakkois-Aasiasta. 
 
 
Värinokkonen on vanha huonekasvi. Sitä on helppo lisätä pistokkaista ja siemenistä.
 
Suosio viherkasvina on kauniiden lehtien ja helppouden ansiota. Se kasvaa nopeasti eikä vaadi ihmeitä viihtyäkseen.
Suomen, varsinkin jugendkaudella (1890–1915)  rahvas kasvatti sitä maaseudulla huonekasvina. 
Tuolloin tavallisin oli punavihreä “vesimeloni” väritys. 
 
Nykyisin lehtien värikirjo ja muodot ovat uskomattoman moninaisia. 
 
Värinokkosharrastajat kasvattavat nimettyjä lajikkeita ja myös risteyttävät niitä itse. 
Siemenestä kasvatetut ovat aina nimettömiä, 
ellei niitä nimeä. 
Oman lajikkeen nimeäminen viralliseksi lajikkeeksi ei kuitenkaan ole aivan helppoa. Virallinen nimi lajikkeelle haetaan Ruotsista, ja
nimeäminen on siellä helpompaa.
Suuri harrastajajoukkoraati päättää onko uusi variaatio niin erikoinen, että se on nimen arvoinen. Mikään ei sitä estä, että täällä toimitaan samoin, mutta harrastajia on toistaiseksi melko vähän vielä Suomessa. Mikäli Ruotsiin lähetetään Suomesta nimettävä nokkonen, uuden tulevan lajikenimen saa ihan itse päättää se, joka on uudenlaisen erikoisuuden saanut kasvatettua.
Tämä edellyttää, että emonokkonen latvotaan kolme kertaa, ja se kasvaa aina uudelleen samanlaisena. Kertoo värinokkosharrastaja Tessi Sillanpää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.