Säpinää syksyyn!

Uusi Peikonlehti on ilmestynyt

Peikonlehdestä voit lukea eräästä kesälomaprojektista, Mari Liedeksen terraarioista, saat selityksen traakkipuun piikeille, Peikkolan tarinalle jatkoa, kasvimaailman kuninkaista ja kuningattarista, juniorijäsenten Vapriikin retkestä, käännösartikkelin jossa todetaan etteivät huonekasvit puhdistakkaan huoneilmaa!



Vietämme taas 20.-26.9. valtakunnallista huonekasviviikkoa.

Jäsenkirje kilahtaa sähköpostiisi edellisellä viikolla.
Jos olet kiinnostunut järjestämään jonkin tempauksen kotikonnuillasi, kerro siitä meille hyvissä ajoin, että ehtii tuohon jäsenjulkasuun mukaan.

Syyshuolto ála Timperi

Kasvikuiskaaja Katja Timperi  kertoo Peikonlehdessä 3/19, kuinka hän kotiuttaa kesän ulkoilleet kasvit takaisin sisälle.
Katjan syyshuolto kesänsä ulkona viettäneiden kasvien kotiutusprosessi perustuu hänen omiin kokemuksiin ja hullutuksiin. Niiden taustalla ei ole tieteellisiä tutkimuksia, vain kokeilemalla hyväksi havaittua. 
MAHDOLLISIMMAN VÄHÄN ÖTÖKÖITÄ SISÄLLE! 
 

Ensimmäiseksi voidaan miettiä yleisesti isoja ja pieniä kukkaruukkuja, jotka ovat viettäneet kesänsä ulkosalla marjapensaiden tai omenapuiden alla. Olkoon niissä vaikka palmuja, maijoja, matteja, kiinanruusuja, peikonlehti tai Bougainvillea. 

Pienet kukkaruukut on suhteellisen helppo hoitaa mahdollisten ruukkuun tunkeutujien varalta.

Varaan ison saavin (käytän lasten uima-allasta), johon laitan vettä ja Fairy Originalia. Saippuan määrää en osaa sanoa, vähän enemmän kuin tiskiveteen. Sitten upotan kukkaruukut kokonaan veteen useammaksi tunniksi.

Tällä konstilla luotan siihen, että kaikki ruukussa majailevat siirat, toukat, kastemadot ja muut ötökät alkavat pyrkiä pois ruukusta ja hukkuvat. Samalla kun ruukut ovat kylvyssä, on hyvä hetki tarkistaa kasvien lehdet ja muukin yleisilme.

Kääntelen kasvia ja kiinnitän erityisesti huomiota lehtien alapintoihin ja lehtihankoihin. Jos havaitsen jotain pientä, mutta en tiedä onko kyseessä multahippu vai jokin ötökkä, puhallan siihen kohtaan kevyesti. 

Ulkona on kuitenkin jo sen verran viileää, että lämmin ilmavirta saa useimmat pikkuötökät liikkeelle ja ne on helpompi havaita.
 
Kesän jälkeen itse suihkutan kaikki kasvit vielä ennen sisälle tuomista kotitekoisella kasvinsuojeluaineella:
5 litraa vettä
2 dl mäntysuopaa
1tl suolaa
2dl sinolia
 
Tämä aine tehoaa perhosentoukkiin, pistiäisiin ja kaikkiin pehmeäkuorisiin ötököihin.
 
Suihkutus kannattaa tehdä varjossa, ettei kasviin tule palojälkiä auringosta. Nyt kasvini on kotikutoisesti varmistettu tuholaisilta, tuoksuvat ihanan puhtailta ja lehdet kiiltävät. 
Jos mahdollista, siirrän kasvit asteittain sisätiloihin. Viileä kuisti on ihanteellinen paikka kasvien totutella sisälle tuloon, sillä radikaali lämpötilan muutos saattaa aiheuttaa joillekin kasveille lehtien pudottelua. Esimerkiksi seuraavat kasvit saattavat ottaa herkästi nokkiinsa: limoviikuna, kohtalonköynnös, ihmeköynnös, kiinanruusu ja saniaiset. Jos, ja kun, kaikilla ei kuitenkaan ole mahdollista siirtää kasveja kuistin kautta sisälle, niin silloin ne kannattaa kantaa mahdollisimman lämpimällä sisälle, jolloin lämpötilaero olisi mahdollisimman pieni.
 

Sitten tosiaan ne suuret saviruukut, niiden kokonaan hukuksiin saaminen voi olla hankalaa. 

Tällöin asetan ruukut laakealle vadille, jolle kaadan todella kuumaa ”tiskivettä”. Ruukun pinnan tarkistan silmämääräisesti, jos pinnalle on kesän aikana kertynyt kuolleita puiden lehtiä, on melko varmaa, että ruukusta löytyy silloin myös ötököitä, jotka syövät lahoavaa ainesta. 

Niin ihanaa kuin olisikin nämä hyötyötökät säilyttää ruukussa talven yli, niin en pidä sitä miellyttävänä vaihtoehtona, vaan poistan lähes kaikista isoista ruukuista sentin tai pari kasvualustaa. Samalla voi varovasti vähän tonkaista kasvualustaa: jos sieltä lämpimän veden vaikutuksesta nousee pintaa kohti toukkia tai kastematoja, on ne nyt helppo napsia pois. Sitten vaan ruukku uudelleen täyteen tuoretta kasvualustaa.
 
Altakasteluruukkujenkin kanssa kannattaa ainakin pintamulta vaihtaa uuteen.
 
Kuulostaa työläiseltä, etenkin jos satut omistamaan enemmän kuin kahdeksan kasvia, mutta itseäni motivoi joka syksy muisto siitä, kun en huolellisesti käynyt läpi ruukkuja ja kasveja. 
 
 
 

Eräänä syksynä kannoin kasveja sisälle ilman turhia tarkasteluja. Se kyllä kävi nopeasti ja kasvit oli paikoillaan yhden illan aikana! Ihanan nopeaa!

Noin kolmisen viikkoa kasvien sisälle tuomisen jälkeen oli käsillä karu totuus. Myöhään illalla, kun olohuoneessa paloi vain kasvivalot, oli niiden kattoon tekemään valokeilaan ilmestynyt noin 2 neliön kokoinen musta alue.

Tuhansittain jotain kaukaisesti kärpästä muistuttavaa otusta venytteli siipiään ja oikoi jalkojaan.  Siitä sitten äkkiä kattoa imuroimaan ennen kuin ötököiden siivet alkavat toimimaan ja ne pelmahtavat lentoon. Todella näppärästi sain ötökät imuriin. Sitten imuri pihalle ja tupsaus Kukka Raidia imurin pussiin. Ensimmäinen erävoitto mulle.

Luulin että se oli siinä, mutta seuraavan kahden viikon aikana sain harrastaa varmaan lähes kymmenen kertaa erilaisten ötököiden imurointia milloin mistäkin. 
Tuona syksynä opin, että kasvien sisälle tuomiseen kannattaa käyttää muutama ilta.
 
Juttu on lyhennetty Peikonlehti 3/19 kattavasta syyshuolto ja kotiutus -artikkelista. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.